Jees, eli eilen kotiuduin ja nyt alkaa taas pää olla vähän jotain järjestyksen suunnalla... Eli hauska viikonloppu jälleen takana, Nutor kokousti ja minun mielestäni ainakin aika aikaansaava kokous oli. Nyörin - eli NKL:n nuorisotoimen äänilehden - tilaajat saavatkin kuulla kokouskuulumisia seuraavassa tai sitä seuraavassa numerossa. Tai ehkä sitä seuraavassa, minä en tiedä.
Mutta pääasia tässä merkinnässä on kuitenkin viikonlopun Itu-koulutus, eli kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMO:n Paavo Pyykösen ja Kati Mäkeläisen vetämästä koulutksesta, jossa osallistujille opastettiin miten oma hankeidea jalostetaan tukikelpoiseen kuntoon, ja miten EU:n myöntämää rahoitusta kyseisiin hankkeisiin voi sitten hakea. Tietoa tästä Youth in Action -hankkeesta löytyy CIMO:n sivuilta, osoitteesta https://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/youth-in-action/youth-in-action.htx.
Koulutus kaiken kaikkiaan oli laadukasta ainakin minun näkökulmastani, ja kouluttajien suhtautuminen näkövammaisiin oli ihailtavaa. Olen itse ruvennut paljon ajattelemaan näkevien ja näkövammaisten välisiä epäluuloja ja raja-aitoja, mitä luultavammin OSA-liveroolipelin myötä, kun tuon tavoitteissa kyseisten epäluulojen murtaminen puolin ja toisin oli tavoitteena, ja toimi erittäin hyvin siinäkin. Ryhmä jossa itse työskentelin (joka muuten, tajusin siinä sunnuntain puolella itse, koostui Nutorin jäsenistä... jännittävää) kehitti näkövammaisten ja näkevien yhdessä alusta asti loppuun saakka toteuttamaa teatteria, jonka ajatus on ollut itse asiassa olemassa jo puolitoista vuotta, ja minulla on ollut sormeni siinä sopassa puolisen vuotta. Lusikkaa minulle ei ole annettu vielä.
Pääasiallisesti kouluttamisen hoitanut Kati oli innosta piukkana projekti-ideoita esiteltäessä, ja miksei olisi ollut, koska ideat olivat loistavia kaikki. Itse tungin sekaan myös tämän blogin kirjoittamisen omana takataskuprojektina, mutta koska en ole neljän hengen ryhmä ja omat ajatukseni toteutuksen parantamisesta eivät aivan osu yksiin tuen saantiehtojen - joista kertomassa ja joiden puitteissa pysymistä auttamassa Paavo oli paikalla - kanssa, joten jätin idean toistaiseksi siksi, mitä se on nyt.
Lauantai-iltana taikuri Martti Sirén esitti porukalle sokeita ja heikkonäköisiä varten suunniteltuja taikatemppuja. Olin aiheesta itse ainakin innoissani, sillä osuuhan koko homma juuri tuohon näkevin ja näkövammiasten raja-aitojen piiriin. Temput olivat hyviä, vaikkakin eivät kaikki toimineet aivan täydellisesti. Itse arvelisin, että osittain hitaan tahdin vuoksi, joka oli välttämätöntä koska temput piti tehdä niin että jokainen yleisön jäsen pääsi osallistumaan, tuntemaan korttien numeromerkinnät ja huomaamaan ihmetyksekseen, kun kortit yhtäkkiä muutavatkin järjestystä vaikka ne oli ruuvattu kiinni toisiinsa, esimerkiksi. Eräästä nimeltä mainitsemattomasta hölösuusta johtuen muutama temppu, jotka tempun oikeasti näkeminen paljasti kärsi hiukan, mutta mitäpä tuosta - temput olivat käsittääkseni aivan uusia, eivätkä siis ehkä ihan täydellisiä vielä. Mutta alku on hyvä. Myös Martin haastattelu ilmestyy luultavasti lähiaikoina Nyörissä sekä Airut -lehdessä.
Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi erittäin hyvä maku suuhun, ja toivon että jokaisella tapahtuman raapaisemalla osa-alueella tapahtuu jotain yhtä rakentavaa tulevaisuudessakin - siis Nutorissa, nuorisoalotteiden ja näkövammaisille suunnatun taikuuden kanssa.
